Opintoja, arkea, ruuhkavuosia, siivousta, lapsiperhe-elämää.
tiistai 29. lokakuuta 2013
Organisaatiokaavio
Organisaatio ja organisaatiokaavio olivat tänään keskustelun keskiössä. Tehokas työskentely, ulkoaohjatut tavoitteet, suorittaminen, muutos, sosiaalisten suhteiden muuttuminen, perustehtävän hämärtyminen tuntuvat olevan tyypillistä tämän päivän työelämälle. Kuinka moni tietää työpaikkansa perustehtävän, sen ytimen ja on sitoutunut sen toteuttamiseen? Kuka on määrittänyt sen? Onko päättävällä taholla riittävästi tietoa tavoitteita laadittaessa? Mikä on organisaation hallintohenkilöstön määrä suhteessa tekevään henkilöstöön? Mikä on organisaation organisaatiorakenne? Mitä todella tarkoittaa tiimiorganisaaito? Missä päätökset tehdän? Huh. Pieni pää jo ihan pyörii. Hetken jo luulin eksyneeni väärään luentosaliin. Toivon mukaan omat kyvyt arvioida organisaation rakennetta ja toimintaa ovat huimasti kehittyneet kurssin päättyessä. Vielä pitäisi miettiä, mihin organisaation sitä oikein tutustuisi.
Huoli ja sen vyöhykkeet
Päivän toisena aiheena oli huoli ja siitä puhuminen. Huolen vyöhykkeet ja huolikeskustelun suunnitteluun suuntaviivoja antava lomake tulivat tutuiksi. Hyvää yhteistoiminnallista toimintaa!
Dialogisuus ja vuorovaikutustaidot ovat keskiössä lähes kaikissa elämän tilanteissa. Kuinka esitän asiani, kuinka kuuntelen toista. Mitä minä viestitän ja kuinka viestini voidaan tulkita. Väärinymmärryksiä tulee aina. Omaa toimintaa on hyvä oppia reflektoimaan. Kuinka itse tulkitsen toisen lähettämiä viestejä. Tekstiviestit, wilma-viestit ja sähköposti luovat oman kommunikointimaailmansa, jossa ei ole ilmeitä, eleitä eikä muuta kehon kieltä. Luetun ymmärtäminen on aina yksilökohtaista, eikä tulkintaa voi aina jättää vain lukijan varaan.
Olin jo ehtinyt unohtaa, kuinka suuttunut ihminen on hyvä kohdata. Olen tainnut päästä viime aikoina aika helpolla. Ku-ki-pa-so. Kukipaso. Hyvä muistisääntö, ja toimii myös muidenkin kuin vain vihaisten kanssa.
Kuuntele. Älä keskeytä, älä puolustele. Kuuntele aidosti.
Kiitä. Kerro toiselle, että hyvä kun puhuit. Hyvä kun kerroit asian. Hyvä kun toit oman huolesi esiin.
Pahoittele. Pahoittele jotain. Olen pahoillani, että sinusta tuntuu kurjalta. Olen pahoillani, että tilanne on päässyt muodostumaan näin pitkälle. Olen pahoillani.
Sovi uusi tapaaminen. Nyt ei varmasti ole paras hetki käsitellä tätä asiaa, mutta voisimmeko tavata ensi viikolla?
Ja ehkä tärkeimpänä älä provosoidu ja pysyttele minä-viestinnässä.
Siinä oli varmasti riitävästi yhdelle päivää.
Täältä löytyy hyvä opas haastavan nuoren kohtaamiseen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kyllä on kiva lukea ajatuksiasi! Niin samoja, mutta niin erilaisia :). Organisaatiokurssi on yksi ainoista, joilla tunnen osaamiseni olevan jo vankkaa. hallinnollinen työ kehittämisen parissa on antanut siihen eväitä. Sen sijaan esim. "pedagogisten asiakirjojen kurssi" oli minulle haastetta alusta alkaen.
VastaaPoistaIhanaa, että meitä on monenlaisia ammattilaisia! Mä taas koen nuo pedagogiset asiakirjat paljon helpommaksi asiaksi. :D Loistavaa!
VastaaPoista