Neljän viikon harjoittelujakso oli intensiivinen, työn täyteinen ja antoisa. Juuri niin kuin odotin ja toivoin.
Ensimmäisen viikon sain seurata ja ihmetellä. Miten erilainen alakoulumaailma onkaan verrattuna yläkouluun! Ryhmä, ryhmäytyminen, ohjeistus, aiheiden käsittely, kasvatus, tavoitteet, yhteisöllisyys. Pienen ihmisen integrointi yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi alkaa. Huh, siinä on työnsarkaa molemmin puolin!
Mistä sitä edes aloittaisi ajatustensa selventämisen. Miten sitä järjestäisi sen maailman, mihin ensi kertaa pääsi tutustumaan.
Ensimmäisellä viikolla tuli oltua kriittisempi havainnoidessa tapoja, joilla muut tilanteita hoiti. Toisella viikolla oli omakin havainnointi järjestäytynyt jo enemmän ja tilanteita näki osana suurempaa kokonaisuutta ja oma oppilaan tuntemus oli kehittynyt. Kolmannella viikolla osasi tilanteita jo ennakoida ja pystyi aidosti arvioimaan valittujen toimintatapojen mielekkyyttä. Neljännellä viikolla jo murehti jakson päättymistä. En muista, että marraskuu olisi koskaan mennyt näin nopeasti.
Harjoittelukoulussani oli paljon yhteisopettajuutta. Kuluva lukuvuosi oli neljäs, jota opettajat uudessa koulussa yhteistyössä luotsasivat. Työtavat olivat hioutuneet sujuviksi ja yhteistä fokusta ei tarvinnut enää etsiä. Toisen tietoedustus oli jo tuttu ja toimintaa pystyi ennakoimaan, vaikka varsinaista yhteistä suunnitteluaikaa ei enää erikseen oltu määritelty. Kun kokonaisuus oli kaikilla yhdessä hahmotettuna, yksityiskohtien sovittelu onnistui pienissä kohtaamisissa.
Pienryhmäopetusta oli tuntimääräisesti vähän ja nekin painottuivat yhden vuosikurssin oppilaisiin. Tavoitteena oli aina paluu isoon ryhmään. Tavoitetaso haluttiin pitää korkealla, kuitenkin päästämättä negatiivista frustraatiota nousemaan määrääväksi. Lähikehityksen vyöhykkeellä, rakentavalla kritiikillä, fokuksessa onnistumisen kokemukset.
Sain toteuttaa opetuskokonaisuuden, opetin jakson aikana perustunteja, sain osallistua samanaikaisopetukseen. Pääsin mukaan hojks-palaveriin ja seurata moniammatillista yhteisöä. Sain tutustua monipuoliseen opetusmateriaaliin ja sekä nähdä että kokeilla erilaisia opetuskäytänteitä. Minut otettiin vastaan vertaisena. Parhaana antina oli mielestäni "hiljaisen tiedon" siirtäminen, eli käydyt keskustelut opettajan kanssa. Ohjaava opettaja herätteli ajatuksia, kertoi omia pohdintojaan, perusti toimintansa tutkittuun teoriatietoon, avasi osaamistaan tavalla, josta oli helppo ammentaa omaan opettajuuteen.
Kun kaiken toiminnan fokus on oppilas, on mietittävä tarkkaan, miten toimia. Mielestäni harjoittelukouluni järjestelyt tukevat hienosti oppilaan oppimista ja kehittymistä. Lähtökohtaisesti kaikki opiskelevat isossa ryhmässä. Luokanopettajan toiminnan keskiössä on ryhmän toiminnan ohjaaminen ja ryhmässä tapahtuva oppiminen. Erityisopettajan toiminnan keskiössä on oppilasyksilö ja hänen tarvitsemansa tuki. Yhdessä opettajat voivat luotsata koko ryhmän kohti parempaa oppimista pitäen tavoitetason riittävän korkealla ja pystyen tukemaan välittömästi tuen tarpeen tultua esiin. Joustavat opetusratkaisut mahdollistavat myös hetkelliset tasoryhmät, joiden avulla voidaan lähikehityksen vyöhykettä hetkellisesti yksilöllistää, varmistaa perustietojen ja -taitojen hallintaa. Tavoitteena on kuitenkin aina palata isoon ryhmään, joten vaatimustaso pysyy riitävän korkealla ja positiivinen mallioppiminen yhdessä on helpompaa.
Oli antoisaa nähdä ammattilaisten toimintaa. Sujuvaa yhteistyötä, oman tontin rajoja, eheytynyttä toimintakulttuuria. Ja erittäin mielenkiintoista tässä oli se, että asiat tapahtuivat hyvin jouhevasti. Erityisopettaja saattoi yhden oppitunnin aikana käydä parissakin luokassa luotsaamassa oppimista yhdessä luokanopettajan kanssa. Oppilaat olivat tottuneet useampaan aikuiseen eivätkä siirtymiset häirinneet meneillä olevaa tekemistä. Perustuntien lisäksi oli lukujärjestykseen merkitty kaksi läksyparkkituntia sekä kaksi sovituille ryhmille varattua tukituntia, joiden sisältö vaihteli tarpeen mukaan.
Jakson tavoitteeksi oli määritelty:
Tavoitteet ja sisältö
Opiskelija saa valmiuksia havainnoinnin ja pedagogisen arvioinnin pohjalta erityisopetuksen toteuttamiseen ja harjaantuu yhteisopettajuudessa sekä opetuksen ja oppimisen suunnittelussa ja arvioinnissa. Hän tutustuu erityisopettajan työhön ja erityisopettajan ammatilliseen rooliin osana moniammatillista yhteisöä.
Jakson aikana tutustutaan oppilaiden oppimisprosesseihin, opetuksessa käytettäviin materiaaleihin, opetustiloihin, henkilökuntaan, moniammatilliseen työhön, opetusmenetelmiin ja käytänteisiin. Opiskelija työskentelee erityisopettajan ohjauksessa siirtyen erityisopettajaopiskelijan roolissaan alkujakson pienistä opetustuokioista/rajatusta vastuusta kohti loppuvaiheen kokonaisvaltaisempaa vastuuta luokasta/ryhmästä/oppilaista. Vastuuopetus voi olla myös yhdessä opettamista (samanaikaisopetus).
Kokemuksena erittäin onnistunut.
