Lähiopetus oli ihanaa. Oli mahtavaa päästä vielä ennen kesälaitumia näkemään nuoret ja auttamaan heitä viimeisissä koulutöissä. Ysiluokkalaisilla oli jo ajatukset tulevassa kesässä, niin epävarmalta kuin se monellakin tavalla tuntuu. Osalla oli kesätöitäkin tiedossa, osalla mopokortti juuri saatuna. Elämä edessä!
Heistä on hyvä ammentaa elämän voimaa ja ikuista nuoruutta.
Mutta on se lomakin ihanaa. Etenkin tämän kevään jälkeen. Yleensä toukokuun loppu on itselle raskain jakso töissä. Sata asiaa työlistalla ja kiire on kova. Ja jännistys oppilaiden viimeisistä näytöistä on käsinkosketeltavaa.
Olen aina aloittanut loman raivaamalla jotain. Aikaisemmin se oli aina määräaikaisesta pestistäni kotiin kantamani tavarani ja monisteeni. Sittemmin se on ollut toukokuun siivousten tekeminen ja vielä myöhemmin konmaritus. Kaksi viimeistä kesää on mennyt stressatessa kuolinpesää ja siihen liittyviä asioita. Oli jännä huomata, miten ei pystynyt omassa kodissaankaan aloittamaan raivaustyötä, kun koko ajan murehti toisen omakotitalon tyhjäystä.
Nyt on kuolinpesä tyhjätty. Kevät oli erilainen, eikä nyt ole samanlaista tarvetta raivaukselle. Lapsi innostui lelujen läpikäymiseen ja yläkerran aulan siivosin etätyöpistettä tehdessäni. Toki "catch it all" kaappi eteisessä on aina listalla, mutta se on pientä.
Miten loma alkaa, jos ei ole mitään lomanalkurutiineja? Onneksi mies osti minulle äitienpäivälahjaksi lahjakortin kauneushoitolaan, ja olen tälle viikolle varannut itselleni jos jonkinlaisia hoitoja. Josko niillä pääsisi rentoutumisen makuun.
Ehkäpä pääsen vielä listan makuun ja keksin raivattavaa. Loistavaa liikuntaakin se on. Ja parasta terapiaa.
