Harjoittelu oli uskomattoman hieno kokemus.
Harjoittelu osoittautui antoisammaksi kuin olin koskaan osannut edes kuvitella. Tilanteet, joita pääsin seuraamaan, ihanat oppilaat, jotka sain kohdata, toimintamallit, joita pääsin seuraamaan sivullisena antoivat minulle työkaluja tulevan työni kannalta enemmän kuin tiesin mahdolliseksikaan. Ohjaajani oli todellinen vuorovaikutuksen ammattilainen. Hänen mallinsa ja käymämme keskustelut antoivat minulle mahdollisuuden kehittää ammattitaitoani kokonaisvaltaisesti.
Opettajat ovat vuorovaikutuksen ammattilaisia. Koulutuksessa pohdimme opettaja-oppilas-suhdetta monelta eri kantilta. Sitä voidaan painottaa didaktiselta kantilta, pedagogiselta kantilta, voidaan keskittyä ryhmään tai pohtia yksilön kohtaamista. Se, mikä opinnoissa kuitenkin jää mielestäni vähemmälle huomiolle on aikuisten välinen vuorovaikutus. Tiedän kyllä erittäin hyvin, millainen vuorovaikutus ei toimi, mutta oikeita malleja pääsee näkemään vähemmän. Vaikka opettajan työn keskiössä onkin toiminta oppilaan kanssa, täytyy hänen olla vuorovaikutuksessa kaikkien oppilaan kannalta tärkeiden aikuisten kanssa. Aikuisten välinen vuorovaikutussuhde opettajan työssä tuntuu olevan suhteellisen uusi ilmiö eikä opettajien työajan perustuminen pidettyihin oppitunteihin tue vuorovaikutussuhteiden kehittymistä. Oppilaan etu kuitenkin vaatii, että aikuiset toimivat yhteistyössä mahdollistaen oppilaalle oppimisen.
Meillä kaikilla on oma menneisyytemme ja kokemuksemme vuorovaikutuksesta toisten ihmisten kanssa. Koulutuksen myötä on mahdollista ottaa ammatillinen rooli vuorovaikutuksessa. Toimivassa vuorovaikutussuhteessa on kuitenkin kohdattava toinen osapuoli ihmisenä ja osallistuttava siihen inhimillisellä tasolla. Ennakointi, harjoittelu ja työnohjaus tukevat opettajan mahdollisuuksia hyvään vuorovaikutukseen. Vaikka käyttäytymisen teoreettisen taustan hahmottaminen on tärkeää, on hyvien mallien harjoittelu kuitenkin välttämätöntä, jotta käytännöntyössä ei menettäisi hyviä tilanteita harjoitelun nimissä. Aikuisten välinen huono vuorovaikutus saattaa pahimmillaan estää oppilaalle kuuluvien tukitoimien käytännön toteutumisen. Uuden opetussuunnitelman myötä opettajan vuorovaikutustaidot ja oppilaan kohtaaminen korostuvat. Toivottavasti työnantajapuoli huomioi kasvaneet vaatimukset ja mahdollistaa taitojen kehittämisen koulutuksen ja työnohjauksen kautta.
Harjoittelu antoi voimaa myös omalle ammatti-identiteetille ja itsetunolle. Oman osaamisen hahmottaminen ja rakentavan palautteen saaminen auttavat kehittämään omaa ammatillisuutta ja antaa varmuutta kohdata työssä eteen tulevia tilanteita. Opettajan arjen perustyö on suhteellisen yksinäistä puurtamista oppilaista huolimatta. Samanaikaisopettajuuden myötä syntyy mahdollisuus pohtia työtään toisen aikuisen kanssa. Toiminna keskiössä on oltava oppilas ja hänen mahdollisuutensa oppimiseen. Jokaisella on oikeus tulla kohdatuksi yksilönä ja tulla ohjatuksi parhaaseen mahdolliseen potentiaaliinsa. Tavoiteet on asetettava riittävän korkealle, mutta kuitenkin aina muistettava, että kaikki ympärillä olevat asiat vaikuttavat juuri sen hetkisiin mahdollisuuksiin. Meillä kaikilla on myös niitä heikompia päiviä. Tärkeää on kuitenkin olla määrittämättä oppilasta niiden huonojen päivien mukaan.
Edessä on enää yksi lähiopetuspäivä. Jokunen kirjallinen työ on vielä kesken, mutta mitään uutta ei enää ole tulossa. Tämä olisi tässä. Pelottaa. Jännittää. Ihastuttaa. Tämä vuosi on tuonut tullessaan paljon. Se on ollut raskas mutta antoisa. Pitkä mutta mennyt ohi uskomattoman nopeasti. Nöyryys on tie rohkeuteen. Rohkeus vaatii luottamusta. Luottamus on tie oppimiseen. Tie on ollut pitkä, mutta prosessi mahtava. Nyt on vain luotettava, että tulevaisuudessa pääsee käyttämään ammattitaitoaan merkityksellisesti.
Melkein perillä, mutta vasta alussa.
