No, niinhän sitä sanotaan, että ainut pysyvä asia elämässä on muutos. Sitä on ollut tänä keväänä tarjolla, poikkeusoloja kun eletään.
Koulujen avautuminen aiheuttaa itselläni monenlaisia ajatuksia. Yhtenä hetkenä hypin siitä ilosta, että pääsee taas työpaikan rauhaan. Toisena hetkenä tunnen ahdistusta siitä, että aamut tulee taas olemaan kaaosta ja unta tulee liian vähän. Näiden kahden ääripään lisäksi kaikki harmaan värit loistaa tässä välissä.
Lapset suhtautuivat koulujen avautumiseen lähinnä negatiivisesti. Haittaahan tämä päivän peliaikaa... He kuitenkin keskittyvät tähän hetkeen ja ottavat arjen vastaan sellaisena kuin se on.
Muutos itsessään on minulle normaalia. Elämässä on aina ollut jotain meneillään perusarjen ulkopuolella. On se sitten ollut opintoja, uusi perheenjäsen, uusi työpaikka, omaisen kuolema. Toisaalta sitähän arki on. Ainakin lapsiperheessä ruuhkavuosien keskellä. Juuri kun saat suunniteltua uuden arkirytmin, tulee jotain, joka muuttaa sen taas. Lasten kanssa riittää, että heille tulee hitusen ikää ja sen myötä uusia taitoja lisää.
Suunnitelmallisuus on kuitenkin hyvästä. Itse tosin suhtaudun kaikkiin suunnitelmiin ajatuksella plan B. Suunnitelmani ovat toiminnan raameja ja suunnitteluvaiheessa pohdin jo monenlaisia mahdollisia tapahtumakulkuja. Välillä teen hyvinkin yksityiskohtaisia suunnitelmia, mutta jos olen pohtinut ne riittävän hyvin suunnitteluvaiheessa, voin koska vain muuttaa suunnitelmaa. Yllätykset ovat niitä, joista en pidä. Tosin kun mielikuvitus on riittävän monipuolinen, ei niitäkään helpolla tule.
Nyt koulujen avautumiseen liittyen olen pohtinut uutta arkea ja sen rytmejä seuraavien toimien kautta:
1.) Iltarutiinit; iltapala, nukkumaanmenoaika, aamuksi mahdollisimman paljon asioita valmiiksi.
2.) Oma liikunta; mitä, milloin, kuinka usein. Saanko ylläpidettyä tämän hetken liikuntapaljouden?
3.) Ruokasuunnitelmat; omat lounaseväät, päivällisten suunnittelu etukäteen, kaupassa käynnit ja kauppalistat.
4.) Lasten harrastukset ja niiden aikataulut.
5.) Pyykkihuolto ja siivousrutiinit.
Kuulostaapa tuollainen listaus tylsältä. Todellisuudessa noiden pohtiminen sunnuntaisin viikkotasolla ja iltaisin seuraavan päivän tsekkaus vapauttavat ihan valtavasti energiaa ja aikaa kaikkeen kivaan. Ja helpottaa parisuhdettakin.
To do -listat ovat arkeni sydän. Miten ihana onkaan huomata, että on tehnyt jo paljon (vaikka ei olisikaan vielä tehnyt kaikkea). Jokainen valmiiksi merkattu tehtävä vie kuitenkin hommia eteenpäin. Bullet Journal -tyylinen kirjoitettu tehtävä- ja ajatuslista vapauttavat aivoenergiaa pois ulkoamuistettavista asioita.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Ja siitä huolimatta tiedän, että aamulla heräämme väsyneinä ja tulee kiire. Se ei kuitenkaan haittaa niin paljoa, kun tiedostan sen mahdollisuuden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti