Kun perheessä on kolme lasta ja koira, ja mies tekee töitä, jossa palavereja on aamu seitsemän ja ilta yhdeksän välillä, on rutiinit oltava kunnossa.
Nyt koronan aikaan on ollut rauhallista ja sen myötä tietynasteinen kaaos on päässyt hiipimään arkeen. Koulujen alettua on taas aika miettiä arjen sujuvuutta.
Aikaisemmassa postissani jo pohdinkin arjen rutiineja ja tehtävälistoja. Nyt pohdin enemmän niitä käytännön toimia.
Olen perustaltani hyvin laiska ja mukavuudenhaluinen. Terapeuttini (jep, minullakin on sellainen) pyöritteli hieman silmiään, kun kerroin, että laiskuuteni vuoksi minulla on vessanpesuvälineet jokaisessa vessassamme. Helposti käden ulottuvilla. Terapeutti ihmetteli järjestelyäni kovasti, ja etenkin sitä, miksi liitin laiskuuden tähän. Kerroin asuvani kolmikerroksisessa talossa. Jos minun täytyisi hakea siivousvälineet joka kerta erikseen vessaa siivotakseni, ne siivottaisiin huomattavasti harvemmin. Nyt, kun välineet ovat aina vessassa valmiina, voin siivota sen hetken mielijohteesta. Edelleen sain hieman erikoisen katseen, mutta vastaukseni taisi olla riittävän looginen. Jonkinlaisen merkinnän hän saattoi papereihinsa laittaa..
Suunnitelmani perustuu siihen, että aivomme on helposti huijattavissa. Kun annamme itsellemme mahdollisuuden vahingossa aloittaa hommat (ei etukäteissuunnittelua, ei tavaroiden hakua), on homma valmis (tai ainakin hyvässä vauhdissa) kun tekemistä vastustavat ajatukset ehtivät tietoisuuteen asti.
Tällä samalla logiikalla rosterinen liesituuletin huuvani on aina kiiltävä. Lupasin itselleni taloon muuttaessa, että aina kun minulla on rätti kädessä ja huuva tulee mieleen, pyyhin sen. Pyyhkiminen tapahtuu riippumatta siitä, milloin olen sen edellisen kerran pyyhkinyt.
Kun tekemisen aloittamisen kynnys on näin minimoitu, on rutiinin muodostaminen helpompaa. Sama pätee liikuntaan. Kun töistä tullessaan vaihtaa päälleen liikuntavaatteet, voi pyrähtää lenkille hetken mielijohteesta.
Meillä kertyy portaikkoon usein tavaroita. Tyhjä pyykkikori on alakertaan menevien portaiden edessä, viikattuja pyykkejä sisältävä kori on yläkertaan menevien portaiden edessä. Lapsi yksi päivä moitti kovaan ääneen, että kamalaa kun tuo kori on tuossa kulkuväylällä. On kuulemma tosi vaarallista kiertää se. No, sehän se pointti onkin, sitä ei voi ohittaa huomaamatta sitä ja samalla kun siitä menee ohi, sen voi poimia siitä mukaansa ja viedä ne puhtaat pyykit yläkertaan.
Lapset nauravat minulle aika usein. Yleisin naurun aihe on se, että istahdan sohvalle ja laitan tv:n päälle. En oikeastaan koskaan vain istu siinä. Yleensä minulla on edessä yksi tai useampi puhtaan pyykin kori ja viikaan samalla pyykkiä. Telkkarissa pyörii lähes aina Remppa vai Muutto Vancouver. Senkin lapset tietävät. He rakastavat rutiinejani.
Vie mennessäs, tuo tullessas, tee ollessas ei ole tiukkapipoista suorittamista. Se on arjen kynnysten madaltamista ja rutiinien automatisoimista. Kun arjen rutiinit saa automatisoitua, jää enemmän aikaa muulle elämälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti